Suhde nimeltä Kiffel

Julkaistu: 23.07.2016

Avainsanat: , ,

"Ilman tyttöjen sitoutumista ja asenetta vois tilanne olla ihan toinen. "

Yritys on kumma kapistus. Sitä rakastaa ja vihaa, sen takia nauraa
ja itkee. Se on osa sinua ja sinä olet osa sitä. Siitä ei olla koskaan täysin
lomalla.
Päässäsi on yritys-suodatin jonka kautta suollat monia
ajatuksia päivän
aikana. Yritys ei ole vain logo paperissa, halli
tai tietokone. Se on kokonaisuus;
työntekijät, asiakkaat, tuote,
palvelu, intohimosi, päänsärkysi, rakkaasi, paskapääsi.
 Sen kanssa
käydään monenlaisia tunteita läpi.

Viimiset puoli vuotta on ollu tosi raskasta aikaa minulla ja Kiffelillä.
En ole koskaan tiennyt, että omaan yritykseen voisi olla niin leipiintynyt
tai vittuuntunut jos ihan suomeksi ja suoraan sanotaan. Olen monta
kertaa uhonnut miehellleni, että laitan pillit pussiin ja lopetan koko
puljun. Lause: ”Onko tässä mitään järkeä” on tullut tutuksi. On vaikea
löytää työntekijöitä, haluaisi tehdä sataa asiaa yhtä aikaa, haluaisi että
olisi selkeä suunta mihin mennä. Haluaisi, että Kiffeli olisi aina vain
isompi ja parempi. On tuntunut, että mikään ei toimi ja onnistu. Junnataan
vaan paikoillaan.

Toki helppoa ei ole ollut myöskään Kiffelillä (lue työntekijöillä). Ite
en ole kohta vuoteen pystynyt siivoamaan raskaudesta/vauvasta johtuen.
Se on iso kasvunpaikka pari vuotiaalle yritykselle, kun henkilö joka
sitä on pyörittänyt joka päivä poistuu kuvioista lähes täysin. Aika äkkiä
käy selväksi mikkä on ne heikot kohdat ja mitä pitää kehittää.
Onneksi on ollu vakityöntekijät, Margarita ja Susa, jotka on jaksanut
tehdä ja uskoa. Ilman tyttöjen sitoutumista ja asenetta vois tilanne olla ihan
toinen.

Tuolla mustikoita poimiessa mieli on  tasaantunut ja ajatukset rupiaa
selkenemään. Pitää pysähtyä ja miettiä mikä on Kiffelin tulevaisuus.
Tarvitaan siis visio ja selkeä sellainen. Tarvitaan suunnitelma miten
siihen päästään. Tarvitaan myös peiliin katsomista, yleensä se isoin
ongelma löytyy sieltä. Vaikea se on työntekijänkään ymmärtää ideaa
jos sinullakaan ei ole siitä pienintäkään hajua.

Näitten helteitten myötä rupeaa taas hymykin irtoamaan Kiffelin suuntaan.
Ajatus lentää ja tuttu into pyrkii pintaan.  Eihän sitä mihinkään vaihtaisi
omaa Kiffeliä; Margaritaa ja Susaa, asiakkaita, hikeä mikä puskee pintaan
kun oikein ruvetaan luutuamaan. Sitä kaikkea mitä ollaan viimisen kahden
vuoden aikana rakennettu ja sitä kaikkea mahtavaa mikä on vielä edessä.

Lepposaa lauantai-iltaa kaikille! 🙂

 

 

Kommentit

kommenttia